Kana on muninut

Eihän pääsiäishenkisen ovikoristeen teko olisi tullut mieleen, ellei käteeni olisi siivotessa osunut joulukranssin pohjaksi hankittu ja  käyttämättä jäänyt styroksirengas. Eikä styroksirengas sen puoleen yhtään inspiroinut askartelemaan,  mutta ajatus jalostui eteenpäin, kun siivouksen jatkuessa lastenhuoneen hyllystä löytyikin tarkoitukseen juuri sopiva Ikean pikkupeili. Isoimman murusen synkän riemunkirjavaksi maalaama mäntypuinen peilikehys on juurikin samaa mallia, jota erinäisissä käsityölehdissä on muodistettu milloin napeilla ja milloin kiiltokuvilla. Peilin kavereineen hankin ensimmäiseen omaan kotiini, ja se on siitä saakka kulkenut mukanani eri kodeissa, koska EN OLE RAASKINUT heittää poiskaan. Jos peilin kavereita vielä ilmaantuu kaapeista, ne saavat kyllä surutta lähteä kierrätykseen.

Mutta tämä kehys sai uuden elämän: Maalasin kehyksen sivut valkoisiksi ja päällystin sen keittiöremontista yli jääneellä tapetilla. Hienostunut kiilto saatiin parilla kerroksella decoupage-lakkaa, vaikka kiiltoa ei kuvausteknisistä syistä juuri huomaa yllä olevasta kuvasta. Peilin korvasin valkoisella kapalevyllä, johon liimasin vuosia sitten joulukoristeluja varten hankittua kuitua ja tyhjennetyn kananmunan. Iso murunen olisi halunnut koristella munan, mutta ainakin tämä muna sai pysyä valkoisena. Epäilemättä muna tulee ennen pitkää rikkoutumaan, ja uuteen munaan voidaan harkita kuviointiakin.

Lopputuloksesta tuli niin hieno, etten ole vielä raaskinut siirtää sitä naapureiden iloksi ulko-oveen.

PS. Pääsiäinen on muuten kirkkovuoden juhlista paras! Ulkona on ihana, aurinkoinen kevään odotus ilmassa. Parhaina vuosina pääsee vielä aurinkoisille keväthangille hiihtämään. Koristeluja saa tehdä, mutta kukaan ei odota niitä. Yhtään lahjaa ei tarvitse ostaa kenellekään. Ruokiin voi upottaa melkein mitä tahansa ihanaa, ja etenkin lampaan, mintun, valkosipulin ja sitruunan maut kuuluvat täysin asiaan. Unohtamatta suklaata! Kuohuviini sopii ruokajuomaksi täydellisesti. Tulppaanit, pajunkissat ja narsissit koristavat pöydät, ja pääsiäiskoristelujen väritykseksi sopivat kaikki ihanan heleät värit. Eikä pääsiäinen ole mikään minipyhä, vaan hard core -pääsiäinen kestää neljä kokonaista päivää! Pääsiäisen vieton voi myös aloittaa jo palmusunnuntaina, ja monethan laskevat pääsiäisen odotuksen alkavan jo laskiaisena. Eikä pääsiäisen odotukseen kuulu kulutusjuhla ja stressi, vaan paasto (kulutusjuhlan vastakohtana vaikkapa se paljon puhuttu ekopaasto). Täydellistä!